Neuvostoliittolaista suunnitelmataloutta

3.9.2012

Taantuman merkit ovat ilmassa, totesi urakoitsija Iso Rikas, kun olimme kalamieshenkisellä äijäporukalla siikaa lippomassa Tornionjoen Kukkolankoskella. Perusteluna vanha veteraani käytti edellisviikkoista rapuillallista tutun tukkurin vieraana. Edellisvuoden jättirapujen sijaan oli tyytyminen reiluihin yksitoistasenttisiin. Olivat toki sentään olleet kauniin punaisia jokirapuja ja snapsit, joita oli riittävästi, olivat perinteisen neljäsenttisiä.

Kääntyi siinä puhe nuotiokahveilla hallitustakin horjuttaneeseen vanhuuspalvelulakiin. Yksimielisiä oltiin siitä, että vain ikänsä politiikassa yhteiskunnan suojatöissä ollut voi oikeasti kuvitella, että määräämällä resurssien määrästä voitaisiin taata palvelun taso. Muisteltiin siinä jo hajonneen Neuvostoliiton normeja. Sikäläiset olivat asettaneet paistinpannujen tuotantotavoitteet kiloina, minkä seurauksena pannuja tuskin jaksoi nostaa ja olivat varsistaan tulikuumia heti hellan nähtyään.

Yhdessä porukassamme Iso Rikas muisteli idässä kauppaa tehtyään törmänneensä kysymykseen, paljonko Suomessa on sähköasentajia hehtaarilla. Ihmettelyä herätti lähinnä se, että mistä Maria ja Jutta ovat oppinsa hakeneet: kumpikin oli vielä letit tönkkönä peruskoulussa, kun Gorban luotsaama sosialistinen ihmevaltio teki loppuaan itärajan takana.

Eivätpä ne asiat sinänsä ole paremmin omalla sähköasennusalallammekaan. Valkoisen kirjan yksikköurakkamääräykset ovat täysin Neuvostomallin mukainen tuottavuuden jarru. Mitä tahansa urakoitsija, tukkuri tai laitevalmistaja keksiikään asennettavuuden helpotusta tai fiksumpaa työjärjestelyä tai parempaa tavaralogistiikkaa, niin ainoa hyötyjä on asennusporukka. Tässä tilanteessa ei ole ihme, että aikaa palaa tavaran hintaa vinguttaessa, mikä koko alan kannalta tietenkin on nollasummapeliä.

Toinen yhä laajemmalle levinnyt aktiviteetti on TESin kiertäminen. Osa porukasta tekee sen suunnilleen sopimusten mukaan paikallisesti sopimalla ja yhä suurempi osa epävirallisesti asentajiensa kanssa yhteisymmärryksessä. Samaan aikaan ammattiosastojen stalinistiset kellokkaat haastavat isoja – jokseenkin viimeisiä TESin määräysten mukaan toimivia – yrityksiä työtuomioistuimeen ja käräjille mitä merkillisimmistä syistä, kuten viime lehden pakinassa totesin.

Aika valuu tiimalasissa, totesi Liitonmies. Mikäli ihan lähivuosina ei saada jotain uudistusta aikaan, niin tullaan näkemään massiivinen joukkopako niin työntekijä- kuin työnantajajärjestöjenkin riveissä.

Siinähän sitten TESneuvottelijat kokoontuvat valkoista kirjaa ihmettelemään kuin konsanaan entisetn NKP:n politbyroon jäsenet atomipommia sosialististen saavutusten näyttelyyn.

Topi