Palkkareppu hiertää hartioissa

18.10.2013

Selviteltiin erästä urakkaa ja jaettavaa jäi vähänlaisesti, mutta syy ei ollut nokkamiehen – alan mies kun oli ja on vieläkin – vaan enemmänkin olosuhteiden. Koskaan ei tiennyt, miten rakennustyöt olivat viikonloppuna edenneet ja mikä oli tilaajan tahtotila tänään. Aikamoinen sekasotku. Vakiporukkakin oli vielä kiinni omissa työmaissaan, niin ei auttanut muu kuin palkata pari kaveria lisää.

Tarjolla oli yksi, meillä sähkötöitä opetellut kakkosryhmän mies. Toisen palvelukseen kolmosryhmään palkattu ja nyt työmaan valmistuttua ja työnantajan vetäydyttyä paikkakunnalta äidinavuksi jääneenä vailla työtä oleva. Ei penaalin terävin kynä, mutta ahkera, jopa niin, että työtovereiden mielestä kannatti ottaa urakkaan mukaan aina, vaikka kahdenmiehen aika meni jälkiä korjatessa.

Olisi tullut meille vielä entiseen palkkaryhmäänsäkin. Palkkaryhmittelyssä kun ei ole pakkia, niin palkkaamatta jäi. Kerran kolmosryhmänmies, niin aina vähintään kolmosryhmän mies, ellei sitten työkyky ole alentunut siinä määrin, että palkan maksaja pitäisi olla Kela eikä urakointitoimintaa harjoittava liikeyritys.

Palkattua tuli pari ammatillisen oppilaitoksen perustutkinnon näytöillä suorittanutta untuvikkoa, joista toisella tuli vielä työn aikana vaadittu kuuden kuukaudentyökokemus täyteen, eli pakkonousu palkkaryhmään kaksi.

Liitonmies naureskeli ja kertoi, että siihen ryhmään oli aikoinaan vuonna 2000 oikeutettu kaikki silloisen seiskaryhmän miehet, ellei osaaminen edellyttänyt sijoittamista korkeampiin ryhmiin. Ryhmän vaatimuksenahan on normaalien, vahvavirta- tai heikkovirtatöiden osaaminen, kolmosryhmässähän ne sitten on osattava molemmat.

Tulikohan tehtyä rekrytoinnissa arviointivirhe sen takia, että palkkaa on maksettava sen mukaan, mitä joskus jossain on saanut, ei sen mukaan, mitä osaa tai mihin tehtäviin tulee. Pahuksen palkkareppu.

Harmittaa osaavan nokkamiehen puolesta ja vielä enemmän harmittaa se, että työehtosopimus ei oikein mahdollista palkita yrittänyttä yksinään ilman, että siihen tulee muita jaolle tai että sillä luodaan joku uusi tulkinta, mahdollisesti vaatimus työehtosopimusneuvotteluihin.

Järkeviä tulkintoja tarvitaan, vaikka mieluisempi olisi urakkamääräysten uudistaminen tai vähintäänkin tähän aikaan tuominen. Nykyään, kun kaikki työt halutaan tehdä urakalla, oli se sitten järkevää tai edes mahdollista.

Toista on Tanskanmaalla, jossa sopimukset mahdollistavat töiden tekemisen niin kuin järkevää on, osa urakkatyönä mutta merkittävä osa myös tuntityönä. Normaalista urakkavauhdista kun ei kannata aina maksaa, eli niin kuin yksi asiakas sen sanoiksi puki – miksi maksaa enemmän siitä, että työ tehdään hosumalla huonommin.

Palkkausjärjestelmänmuutoksia tai urakkamääräysten järkeistämistä on varmaan turha odottaa vähään aikaan, kun neuvottelijat ovat maalanneet itsensä nurkkaan työmaasopimuksen sitovuudesta sen muuttamisesta ja yleensäkin työn- antajantyönjohto-oikeudesta. Toivottavasti työtuomioistuinpäätöksellään osoittaa osapuolille tien kohti valoa.

Parempia aikoja odotellessa, työvoiman vuokrausta ja aliurakoitsijoiden käyttöä harkitessa TOPI