Sairastelua

4.1.2016

Sähköurakoitsijapäivät tuli taas istuttua, tavattua tuttuja ja tuntemattomiakin, joita tänä vuonna oli enemmän kuin aikoihin. Liekö syy ollut muutaman alueosaston aloittama nuorisotyö vai se, että päivät järjestetään tätä nykyä kerran vuodessa.

Leenä Mörttisen väite, että Suomi ”ei rakasta omistamista” osui ja upposi meikäläiseen. Ennen kaikkea se kolahti Iso rikkaaseen, joka ilmoitti välittömästi tytön olevan pätevä muutenkin kuin muodollisesti ja isäpappa Tapanin olevan tuttu, ellei ihan aseveli jo kokoomuksen nuorisojärjestön ajoilta, jolloin käytiin kiivaita torjuntataisteluja vasemmistoradikalismia vastaan.

Illalla lounaan jälkeen gin tonic kourassa Leenan ”Suomi kasvuun” -teesit tuntuivat mukiinmeneviltä, mutta työmarkkinoiden joustamisen sijasta yhden puolitutun mielestä tätä nykyä tuntuu joustavan lähinnä oikeustaju. Oli onneton joutunut maksumieheksi tapauksessa, jossa jo aiemmin haimatulehduksen sairastanut, katkaisuhoidon kesälomansa ajaksi poikkaissut työn sankari oli kolmen viikon tenuttelulla hankkiutunut sairaalaan hoidattamaan uusiutunutta haimatulehdustaan.

Ei auttanut kuulemma muuta kuin maksaa sairauslomat. Tohtorin mukaan kun haimatulehdus voi aiheutua vaikka sappikivistä tai syy voi jäädä kokonaan epäselväksi. Oikeusoppineiden mielestä katkaisuhoito liittyy työvelvoitteeseen, jota taas kesälomalla ei ole. Ei ollut baarissa kaveri ainut oikeuskäytännön uhri. Ystävä kokemustenvaihtoryhmästä valitteli, että vapaaottelijat ne vastaa kalliiksi tulee. Ottelupäivän jälkeen parannellaan vammoja viikon verran kotona firman piikkiin ja loppuaika ennen seuraavaa ottelua työmaalla urakkaporukan kanssa. Ei voi toivoa muuta, kuin että ammattilaisura aukenisi ja sen sovittaminen sähkötöiden kanssa kävisi mahdottomaksi.

Tavan mukaan Liitonmies ei voinut jäädä muita huonommaksi, vaan vetäisi kehiin Pissispuuman. Biologisen kellon hälyttämänä sähköasentajaneitokainen oli hankkiutunut raskaaksi, ollut pari vuotta äitiys- ja vanhempainvapaalla, jolla onneton oli jäänyt koukkuun irtoripsiin, joista ei työhön tullessaankaan ollut malttanut luopua. Söpöt ripset, mutta eivät mahdu kunnolla suojalasien alle, hankaavat silmiä ja aiheuttavat niiden kostumista.

Kosteuden poistamiseksi tulee silloin tällöin hieraistua silmiä pölyisillä käsillä, jolloin silmät aika-ajoin tulehtuvat ja parantuakseen vaativat lääkärin lappujen mukaan viikon saikun. Ripsethän ovat imagoasia ja osa hänen minuuttaan eikä niitä siten voi poistaa, joten ei auta muu kuin maksaa. Pölyttömiä töitähän meillä ei ole usein tarjolla ja pääurakoitsija vahtii haukan lailla suojavälineiden käyttöä.

Taidanpa sairastua ja niinpä sairastunkin, tuumaa

Topi