Uusi vuosi, uudet kujeet

3.1.2014

Joulu meni Tiinan, lasten ja anopin kanssa kotosalla. Ihmetyttää ne lukuisat halventavat vitsit anopeista. Meillä ainakin kaikenlainen keittiöpalvelu nousee aivan uudelle, paremmalle tasolle, kun anoppi tulee käymään. Ruuat ovat rasvaisia, suolaisia ja maukkaita ja niitä kehotetaan ottamaan lisää.

Toista se on Tiinan kanssa, joka on ottanut päätoimekseen meikäläisen vyötärön ympäryksen tarkkailun ja siihen liittyen muuttanut ruokavaliota salaattien ja muun terveellisyyshömpän suuntaan. Tiina tosin perustelee tiukkaa otettaan syömisiini sillä, että hänellä on minulle muutakin käyttöä kuin pelkkänä joulupossuna lihottaminen.

Uutta vuotta otettiinkin sitten vastaan perinteisen railakkaasti Ison Rikkaan mökillä. Ei ammuttu tänä vuonna raketteja jäältä, kun laaja selkä lainehti avoimena. Pohdittiin siinä joukolla savusaunan terassilla, josko on kyse ilmaston muutoksesta vai pelkästään satunnaisvaihtelusta: vanha sanontahan jo sanoo, että vuodet eivät ole veljeksiä.

Siitäpä sitten keskustelu luiskahti hiilidioksidipäästöihin, uusiutuvaan energiaan ja hajautettuun energian tuotantoon. Aihe oli sikälikin ajankohtainen, että Iso Rikas oli asennuttanut mökille runsaasti aurinkopaneeleita ja ensi kesäksi oli tilannut jopa pienen tuulimyllyn, jonka asennus kyllä on vielä kiinni kunnan rakennusviranomaisen myötämielisyydestä.

EU:n ja Suomen 2050 vuoteen ulottuvia ilmasto- ja energiastrategioita kiiteltiin jokseenkin järkeviksi. Ongelmana vain on, että poliittinen koneisto pystyy kyllä laatimaan jokseenkin järkeviä strategioita,
kunhan aikajänne on niin pitkä, että juuri nyt tällä ja seuraavalla vaalikaudella ei tarvitse tehdä asiaa edistäviä päätöksiä.

Paremminkin tuntuu olevan päinvastoin. Sähkön energiakertoimella suunnataan rakentamisen investointeja suuntaan, jolla näennäisesti vähennetään päästöjä lyhyellä aikavälillä, mutta vaikeutetaan pitkän aikavälin suurten tavoitteiden toteutumista. Samalla kertoimella vähennetään kiinnostusta markkinaehtoisiin investointeihin uusiutuvaan sähköntuotantoon, mitä sitten paikataan maasta riippuen enemmän tai vähemmän massiivisilla uusiutuvan energian tuilla.

Ei voi kuin toivoa, että jostain löytyisi se oikein viisas mies – tai nainen – joka saisi keskivertopoliitikon ja virkamiehet ymmärtämään pitkän aikavälin syy- ja seuraussuhteita. Terveisiä vaan uuden vuoden savusaunojilta kaikille sähköalan ihmisille: tässä sitä riittää valistettavaa ja lobattavaa seuraavien EU- ja eduskuntavaalien alla!

Topi