Valtakunnan politiikkaa

22.9.2015

Ei tullut yhteiskuntasopimusta. Samat demarivetoisten duunariammattiliittojen johtajat, jotka vaihtoivat vuosi takaperin Urpilaisen Rinteeseen, torppasivat tämänkin maan tilanteen parantamiseen tähtäävän hankkeen. Siinä ei paljon Suomen kansalaisten ja liittojen jäsenten etu ja hyvinvointi paina, jos vaakakupissa on SAK-SDP-allianssin ja ammattiliittojen asema, valta, voima ja ego.

Turha toki luulla, että kolme ässää olisivat vakavissaan uskoneetkaan ay-liikkeen kykyyn tällaiseen päätöksen tekoon, mutta pitihän sekin kortti katsoa ja osoittaa koko Suomen kansalle, kuinka syvällä poteroissaan telaketjudemarit makaavat.

Mielenkiintoista on seurata keskustelua lehdissä näistä leikkauksista ja niiden vaikutuksista. Suomessa on iso joukko erilaisten sosiaalitieteiden professoreja ja dosentteja, jotka pääosan ajastaan elävät jonkinlaisessa kooman tai horroksen kaltaisessa tilassa.

Tilanteen tullen sitten samoin ajattelevat toimittajat heitä tarvittaessa herättelevät antamaan vakavalla ilmeellä niin sanottuja asiantuntijalausuntoja siitä, miten muka leikkausten seuraukset maksavat enemmän kuin niillä säästetään. Niiden on täysin mahdotonta ymmärtää, että jos rahaa ei ole, niin sitä ei ole.

Suomen tilanne kiteytyy hyvin seuraavassa Stubbista kertovassa tarinassa. Alexander oli Brysselissä tavannut Sveitsin merenkulkuministerin ja ihmetellyt moista postia vuoristomaassa, jossa rannikkoa ole. Oli siihen sitten alppimaan poika letkauttanut takaisin, että olethan sinäkin valtiovarainministerinä Suomessa.

 

Terveisin; Topi