Vastuullinen toimitusketju

4.2.2013

Topi tuli sunnuntai-iltana kotiin valaistuneena, kun oli ollut rakennusmessuilla esittelemässä osaamistamme ja kampittamassa harmaata taloutta, joka Liitonmiehen mukaan on aina rikollista. Myöhemmin selvisi, että ei Topi toimintaamme rikollisena pitänyt, harmaata taloutta kylläkin. Jo eteisessä ukkokulta touhotti toimitusketjusta, johon kuului hyvä suunnittelu, laadukkaat tarvikkeet, osaavat tekijät, riittävät tarkastukset ja loppudokumentit sekä koko kakun päällä vastuullinen urakoitsija, joka väitti itse olevansa.

Taulu, jossa tämä ajatusten äiti esiteltiin, oli roikkunut urakoitsijoiden osaston seinällä ja Topin mielestä siinä oli koko meidän firman toiminta-ajatus ja yhteenveto toiminnanohjausjärjestelmästämme. Näin meillä on aina toimittu ja toimitaan vastakin eli se mitä luvataan, myös aina pidetään.

Totta on, että ei Topi ole koskaan sotkeutunut hommiin, joita ei oikeasti osaa. Ja aina hän on pitänyt yllä itsensä ja työväkensä ammattitaitoa ilman liittojen sopimia pakollisia koulutuspäiviäkin. Nämä pakolliset koulutuspäivät ovat meidän isämme mielestä ihan syvältä, niin kuin näyttää olevan päivistä sopineiden järjestöjenkin mielestä, kun selvyyttä siitä, mitä itse asiassa tuli sovittua, ei ole saatu.

Nytkin, kun Pitkätukka on miehistynyt ja innostunut ammattitaitonsa kehittämisestä, on Topi päättänyt kouluttaa kolmekymppisestä entisestä naistennaurattajasta vakavasti otettavan KNXosaajan. Siinä hommassa ei kolme koulutuspäivää riitä, kun Topin vaatima osaamisentaso … jota ilkeää ja kannattaa asiakkaille tarjota – saavutetaan.

Oli Topilla muitakin tuomisia messuilta. Valitteli pikkukulta urakoitsijoiden moraalia, kun oli joutunut useamman kerran remonttireiskoilta kuulemaan, miten naapuri tai sukulaispoika hoitelee sopuhintaan sähkötyöt ja vielä tarvittaessa järjestää jonkun urakoitsijan nimen käyttöönottotarkastuspöytäkirjaan, jos rakennustarkastus sitä vaatii. Nimi lohkeaa kuulemma helposti keskitettyjä tarvikehankintoja tai oikean värisiä euron seteleitä vastaan.

Porukalla olivat pojat vielä naureskelleet pienkohteiden tarkastuskäytännöstä aikanaan tehdyn tutkimuksen tutkimusmetodeja. Tutkimuksen tekeminen kun perustui tutkittavan kohteen vapaaehtoisuuteen eli asiaa ei tutkittu, jos tutkittava ei sitä halunnut.

Liitonmies oli messuilla ottanut esille ja varoitellut STUL-takuun väärinkäytöksistä. Hulluahan se on, jos hyvä asia pilataan sillä, että projektin loputtua vaaditaan tavarantoimittajalta tolkuttomia vaihto-, ym. kuluja antamatta toimittajan ensin päättää, vaihtaako viallisen tuotteen itse vai vaihdattaako sen jollain muulla vai maksaako kohtuulliset vaihtokulut.

Liitonmiehen mukaan STUL-takuu on järjestelmä, jolla oikeudenmukaisesti jaetaan takuuajan riskit valmistajan tai maahantuojan ja urakoitsijan välillä ja saadaan markkinoille laadukkaita tuotteita, joihin kauppamiehet itsekin uskovat. Sitä ei siis ole luotu välineeksi parantaa kuralle menneen urakan katetta.

Ukkokultaa unille saatellessa

Tiina