Yksilön oikeudet ja yhteinen etu

18.2.2015

Vaihdeltiin yrittäjätoverien kanssa kokemuksia, kun uusien kokemusten hankkimisen meiltä oli meisselimiehen vaimo pari vuotta sitten kieltänyt. Asialistan läpikäynnin jälkeen saunan lauteilla jatkettiin edellisessä kokoontumisessa kesken jäänyttä tarinaa suomalaisesta oikeuskäytännöstä.

"Vuosi takaperin", aloitti kokemusta jakava yrittäjätoveri, "minulle tuli tunne, että nyt yhdeltä työmaalta kaapelia kulkeutuu muuhunkin kuin omiin pikkuremontteihin". Osa työmaan asentajistakin ihmetteli käteisen rahan lisääntynyttä kulutustaan. Kympeiltä ja kaksikymppisiltä kun ostovoima tuntui tyystin kadonneen ja niitä piti jatkuvasti repiä seinästä lisää.

Asia vaivasi sen verran, että yhteistuumin nokkamiehen kanssa viriteltiin riistakamera firman tiloihin. Eikä aikaakaan, kun syy pienten seteleiden kulutukseen selvisi, asentajatoverihan niitä housun perstaskuihin jätetyistä lompakoista sosialisoi, johtoajatuksenaan kaikilta kykyjen mukaan ja kaikille tarpeen mukaan.

Toveripiiri ei ajatusta hyväksynyt, vaikka hokema oli sinällään tuttu luottamusmiehelle jo Kiljavan ajoilta. Porukan käsittelyssä selvisi kadonneiden rahojen ohella myös syy kaapelin kulutukseen. Kiinni jäänyt vesseli oli vuoden aikana myynyt meidän kaapeleita romukauppiaalle kuparina reilulla kymmenellä tuhannella eurolla. Halvalla meni, vaikka oli vielä kuorittua tavaraa, me olimme maksaneet niistä reilusti enemmän, yli kaksikymmentätuhatta.

Kyllä se menetys kirpaisi, mutta siinä vaiheessa alkoi jo oikeasti v...ttaa, kun laskettiin, paljonko varastetusta tavarasta oli tullut maksettua työpalkkoja edellisellä työmaalla, sieltähän ne oli pääosin sosialisoitu. Työnjohtajan laskelmat päätyivät noin 20 000 euroon. Yön hiljaisina hetkinä lisäilin vielä summaan sosiaalimaksut, sosiaalipalkat, menetetyn käyttökatteen ja liikevoiton. Summa kipusi äkkiä 70 000 euroon. En muuten saanut loppuyönä unta.

Sosiaalisesti suuntautunut elämänkumppanini suri vielä siihen päälle yhteiskunnan menettämiä verotuloja, joiden hän kaupallisen koulutuksen saaneena arvioi pikaisesti olevan noin 6 000 euroa. Suru oli sielläkin, joten sitäkään suuntaa ei sinä yönä voinut lähestyä, vaikka mieli vähän teki.

Poliisi tutki asian ja se meni aikanaan oikeuteen. Tuomion tultua meillä oli mielestämme varma peruste hemmon työsuhteen purkamiseen. Työsuhde purettiin ja nyt ollaan käräjillä teostamme vastaamassa. Vastapuolen vaatimuksena on irtisanomisajan palkka ja 12 kuukauden korvaus työsuhteen laittomasta päättämisestä.

Saa nähdä miten käy: Onko aiemmin työntekijän oikeudessakin myöntämä rikos riittävä meille vapauttavaan tuomioon, vai joutuuko tästä vielä muiden menetysten lisäksi maksumieheksi kaiken maailman kikkailun ja lainsäädännön porsaanreikien takia. Lakimiehen mukaan riski vielä toisen mokoman menettämisestä on olemassa.

Empatiaa ja sympatiaa asian tiimoilta on tullut, samalla on tullut kuulluksi marinaa ja esimerkkejä epäoikeudenmukaisuudesta, jotka oikeuslaitos siunaa ja johon eduskunta antaa mahdollisuuden säätämällä tolkuttomat määrät keskenään ristiriidassa olevia lakeja.

Olisiko nyt aika vaikuttaa ja etsiä sähkömiesten joukosta tai lähellä olevista tuulessa taipumattomia kansanedustajaehdokkaita. Löytyykö niitä vai tyydytäänkö tässä taas puristelemaan alalle tyypilliseen tapaan nyrkkiä taskussa?

  

Terveisin; Topi