Urakoitsija, suunnittelijan asiakas?

19.12.2017

Sähkömaailman vieraskynästä 12/2017,  Sähkötekniikka Oy Kari Sirén hallituksen puheenjohtaja Kari Sirén.

Kari Sirén.

Menneinä aikoina kaikki oli hyvin ja suutarit lestissään, asiakas tilasi suunnitelman, suunnittelija suunnitteli, sitten ostettiin urakka ja urakoitsija kokosi talon järjestelmät kasaan. Kaikkeen oli aikaa, talon käyttäjät selvillä ja rahaakin riitti jopa lisätöihin.

Sitten aika muuttui, vai pitäisikö sanoa, että aika alkoi uhkaavasti vähetä varsinkin suunnitteluvaiheesta, sijoitettu raha tuli saada investointipäätöksen jälkeen nopeasti tuottamaan ja taloja alettiin tehdä ilman lopullista tietoa käyttäjistä. Suunnitelmia ja jopa urakoita oli alettava ostaa ilman lopullisia suunnitelmia tai jopa ihan ilman mitään suunnitelmia. Syntyi uusia hankinta- ja toteutusprosesseja. Suunnittelija ja urakoitsija alkoivat tehdä töitä yhtä aikaa ja yhteistyössä.

Kaikki roolit menivät uudelleen määritykseen, asiakas ei enää halunnut näprätä pikkuasioiden kanssa, vaan osti suurempia kokonaisuuksia uusilla hankintamalleilla tavoitehintaisina projektinjohtourakoina, yksikköhintaurakoina, suunnittele ja rakenna -urakoina, jne. Suunnittelijat toimivat edelleen asiakkaan asiantuntijoina, mutta he alkoivat palvella enemmän myös urakoitsijaa, joka oli nyt kumppanina mukana hankkeessa. Urakoitsijalta odotettiin hinta-laatusuhdetta parantavia ehdotuksia ja hankintakanavien tehokasta hyväksikäyttöä projektin kehittämiseksi.

Nyt kehitys näyttää johtaneen siihen, että yhä useammin sähkösuunnittelun ostaakin sähköurakoitsija, sillä erityyppisissä hankintamalleissa ostos tehdään yleensä sieltä, missä hankinnan talous on suurin, eli toteuttajalta. Urakoitsijasta on hyvää vauhtia tulossa suunnittelijan asiakas.

Kaikki osapuolet hyötyvät asiakassuhteesta

Asiasta on ehtinyt jo kertyä kokemusta ja sen vaikutuksia voidaan luotettavasti arvioida sekä tilaajan, että urakoitsijan ja myös suunnittelijan näkökulmista. Miten sentyyppinen asiakassuhde, jossa urakoitsija on suunnittelijan asiakkaana, sitten vaikuttasi toimivan? Vastaus tähän on selkeä, se toimii erinomaisesti ja sillä saavutetaan selkeitä etuja. Tässä muutama esimerkki.

Suunnittelusopimus perustuu molempien osapuolien asiantuntemukseen, se on yleensä lyhyt ja sisältää vain oleellisen. Molemmat sopimusosapuolet ymmärtävät ja käyttävät samaa kieltä. Molempien osapuolien roolit ja tehtävät projektissa ovat selkeät sekä tilaajaan päin että keskenään. Kahden tasavertaisen asiantuntijan osaaminen kumuloituu ja se johtaa parempiin ratkaisuihin, molemmat voivat asettaa oman asiantuntemuksensa projektin käyttöön, mutta saada myös toisen osaajan mielipide mukaan. Toteuttajan hankintakanavat saadaan täysin hyödynnetyiksi.

Päällekkäistä ja turhaa työtä sekä suunnittelusta että toteutuksesta poistuu. Suunnitelmia ei ole tarve tehdä puutteellisilla tiedoilla, vaan kertaalleen oikeilla tiedoilla. Urakoitsija saa paremmin toteutusta ja ylläpitoa palvelevat aineistot. Tilaaja saa käyttöönsä kahden eri asiantuntijan mielipiteet päätöksentekonsa tueksi, koski se sitten toteutusratkaisua tai tuotevalintaa.

Urakoitsija ei osta huonoa suunnittelua

Suunnittelijan kannalta merkittävää on se, että ei ole tiedossa ainoatakaan tapausta, jossa urakoitsija olisi tingannut suunnittelusta, hintaa on aina säädetty kohdalleen sisältöä muokkaamalla ja tehtäviä järjestelemällä.

Urakoitsijan ei myöskään tiedetä koskaan ostaneen huonoa suunnittelua, sillä urakoitsija, jos kukaan, tietää laadukkaan suunnitelman todellisen arvon.

Tähänastisten kokemusten perusteella näyttää siltä, että tässä kuvattu suunnittelijan ja urakoitsijan välinen asiakkuussuhde on varsin hyödyllinen toimintamalli niin suunnittelijalle, urakoitsijalle kuin kiinteistön omistajallekin.

Parhaat tulokset on ilmeisesti mahdollista saavuttaa ihan tavallisessa kerrostalorakentamisessa, mikäli sieltä löytyy valmiuksia ottaa uusia hankintamalleja ja kumppanuusmenettelyitä käyttöön.