Rakennusalan turvallisuudessa on vielä paljon työtä

20.8.2018

Lauri Kivekäs











Sähkömaailman vieraskynästä 8/2018, eläkkeellä oleva entinen Rudus oy:n hallituksen ja Rakennusteollisuus RT:n Turvaryhmän puheenjohtaja Lauri Kivekäs.

Rakennusala on edelleen ylivoimaisesti vaarallisin teollisuudenala,vaikka myönteistä kehitystä on tapahtunut pitkällä aikavälillä. Kuolemantapauksia sattuu edelleen useita vuosittain ja pahimpina vuosina toistakymmentä. Tapaturmataajuus pysyttelee sitkeästi yli kuudenkymmenen, vaikka Rakennusteollisuus RT:n tavoitteena on nolla tapaturmaa vuonna 2020.

Erityisesti viime ja tänä vuonna kehitys on junnannut täysin paikallaan ehkä hyvän suhdannetilanteen tuoman kiireen takia. Se voi olla selittävä tekijä, mutta varsinainen juurisyy on se, että me emme ole tehneet tarpeeksi estääksemme tapaturmat. Jokainen tapaturma voidaan estää ja siihen tarvitaan vain meistä jokaiselta oikea, tinkimätön asenne.

On välttämätöntä, että yrityksen ylin johto sitoutuu turvallisuustyöhön aidosti ja vahvasti ja sen jälkeen ”valuttaa” sitoutumisen organisaatiossa alaspäin viimeiseen mieheen asti.


Sitä saat mitä mittaat

Ensimmäinen askel tapaturmien vähentämisessä on mittaaminen. Tapaturmataajuus on hyvä ja helppo mittari. Se saadaan jakamalla tapaturmien määrä tehtyjen työtuntien määrällä ja suhteuttamalla se siten, että saatu luku on per miljoona työtuntia.

Myös aliurakoitsijoiden tapaturmat ja tunnit tulee laskea mukaan. Taajuutta on helppo verrata alan keskiarvoon, muihin yrityksiin ja yrityksen sisällä osastojen kesken. Mittarin osoittama kehitys on hyvä motivaattori ja auttaa mitoittamaan ja suuntaamaan panostuksia turvallisuustyöhön.


Turvallisuus paranee riskejä poistamalla

Turvallisuuden parantaminen on konkreettista työtä, jossa riskinpaikkoja poistetaan järjestelmällisesti. Kun riskien määrä vähenee, vähenevät myös tapaturmat todennäköisyyden mukaan. Riskinpaikkojen löytäminen tapahtuu parhaiten seuraamalla tapaturmia ja vaaratilanteita ja tekemällä niiden perusteella parannustoimia, joilla vastaavilta tilanteilta vältytään jatkossa.

Tehokkain tapa saada parannusta aikaan on ryhtyä keräämään järjestelmällisesti vaaratilanneilmoituksia. Vaaratilanne voi olla joko ”läheltä piti” -tapahtuma tai havaittu turvallisuuspuute, esimerkiksi kaiteen puuttuminen. Jokaiseen saatuun vaaratilanneilmoitukseen mietitään yksi tai useampia parannustoimenpiteitä, joilla vastaavalta tilanteelta vältytään jatkossa.

On tärkeää, että vaaratilanneilmoituksia saadaan paljon, jotta poistettujen riskien määrä on riittävän suuri merkittävän taajuusparannuksen aikaansaamiseksi.

Tehokas keino vaaratilanneilmoitusten teon aktivoimiseen on niidenkin mittaaminen. Niillekin voidaan laskea taajuus samalla tavalla per miljoona työtuntia kuin tapaturmataajuudelle. Kun tätäkin taajuutta verrataan osastojen kesken ja muihin yrityksiin, saadaan tehokas motivaatiovaikutus.

Pienryhmätyöskentely sitouttaa työntekijöitä

Tapaturmia sattuu lähinnä työntekijöille, joten on välttämätöntä saada heidät sitoutumaan ”viimeiseen mieheen”.

Hyvä keino on käynnistää pienryhmätyöskentely, jossa muutama työntekijä kokoontuu säännöllisesti työnjohtajan johdolla tunniksi kerrallaan pohtimaan yhtä todellista muualla sattunutta tapaturmaa tai vaaratilannetta ja miettimään, mitä me teemme, jotta näin ei kävisi meillä. Kun lopuksi ryhmä yhdessä sopii, että näin teemme, sitoutuminen vahvistuu.


Lauri Kivekäs, eläkkeellä oleva entinen Rudus oy:n hallituksen ja Rakennusteollisuus RT:n Turvaryhmän puheenjohtaja