Kolme oppia syksyltä

14.1.2019

Auringonlasku rukallaTapahtumarikkaan syksyn jälkeen loma tuli tarpeeseen.

Syksy meni nopeammin ja kiireisemmin kuin osasin ikinä kuvitellakaan, joten loma tuntui jatkuvan paikasta toiseen juoksemisen jälkeen lähes törmäykseltä seinään. Tyhjät päivät kalenterissa antavat illuusion, että mitään tekemistä ei ole, vaikka kevään tulevat 40 opintopistettä kertovat aivan toista tarinaa. Kirjoittelin syksyn alun postauksessa, että kaikki lähes kaikki kurssini olivat ryhmätyökursseja ja käytännön tekemistä. Tasapainottelu kolmen ryhmätyökurssin, töiden ja killan puheenjohtajuuden kanssa ei ollut aina helppoa, mutta syksystä jäi käteen tärkeitä oppeja.

1. Sähkö harvoin toimii käytännössä kuin paperillaEnsimmäinen itsesuunniteltu ja -tehty piiri.

Käytännön elektroniikkatöiden tekeminen oli yllättävän hauskaa, mutta aiheutti jonkin verran harmaita hiuksia. Hyvinkin teoreettisena ihmisenä minun oli vaikea ymmärtää, että virtalaskut olivat ehkä hienoja paperilla, mutta käytännössä ulkopuolisia häiriötekijöitä on niin paljon, ettei yksikään piiri onnistunut kerralla. Paperilla olisin ehkä onnistunut ennakoimaan diodin palamisen, mutta mikään lasku ei valmistanut siihen, miten helposti pienen komponentin suunnat menevät sekaisin.

2. Ryhmätöissä joustavuuden oppimiskäyrä on jyrkkä

Ensimmäisiä kertoja koko pitkän koulu-urani aikana tein ryhmätöitä täysin vieraiden ihmisten kanssa. Yleensä kursseilla ryhmät tulee valittua omasta kaveriporukasta, josta valmiiksi tuntee kaikki. Olikin hyvin opettavaista tehdä töitä kolmessa eri ryhmässä, jossa suurin osa jäsenistä oli entuudestaan tuntemattomia. Vieraat ryhmät vaativat joustamista omissa työtavoissa ja ymmärrystä siihen, että kaikilla on eri motivaatiot kurssilla. Totesin, että jatkossa aion ehdottaa kaikissa koulun ryhmätöissä, että käymme aluksi läpi kaikkien arvosanatavoitteet, jotta osaamme varautua siihen työmäärään, mitä jäsenet ovat valmiita tekemään.

3. Ajankäytön suunnitteluun käytetyn ajan saa takaisin tuplana

Jos jotain viime syksy opetti, niin tiukkaa ajankäyttöä. Opin suunnittelemaan tulevan viikkoni jo sunnuntaina ja vaikka tuntui siltä, että tunti suunnittelua siitä, miten käytän aikani, menee hukkaan, huomasin sen vapauttavan minulle valtavasti aikaa. Kun tiesin koko viikon, mitä ohjelmassa on seuraavaksi, deadlinet eivät tulleet enää niin yllättäen ja jatkuva säätäminen ja kiireen tunne hävisivät. Vaikka tämä vuosi onkin rauhallisempi, jatkan varmasti todo-listojen ja kalenterien tekemistä.

Keväältä en tiedä oikein mitä odottaa. Kursseja on tulossa enemmän, kuin opintoneuvola sallii, mutta olo on silti innostunut ja seesteinen. Mukavinta on se, että nyt voin oikeasti keskittyä lähinnä opiskeluun.

 

Kiia