Kurssit kvanttiutuivat

1.4.2019

Kaiken takana on kvantteja.

Fiksuna naisena menin tekemään typerän päätöksen ja otin kursseja 40 opintopisteen edestä tälle keväälle. Ajatuksena oli tehdä pakollisia viime vuonna pudottamiani pääainekursseja pois alta, mutta innostuin myös ottamaan hieman laskentatoimea ja ensimmäisen maisterikurssini; rakennussähköistyksen.

Vaikka olen ennenkin tehnyt liikaa kursseja samaan aikaan, olen kohdannut uuden ongelman. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on olo, että en välttämättä pääse kurssia läpi vaikka yritän. Vastassani on kaiken fysiikan ja kemian syvin olemus: kvantti-ilmiöt. Kurssi on heittämällä mielenkiintoisin fysiikan kurssi, jolla olen käynyt, mutta samalla se menee kaiken arkijärjen ohi.

Tämä epätoivon syvä kvanttikaivo on saanut minut pohtimaan omaa opiskeluani ja miettimään, miten selvitä tilanteesta, jossa tehtävistä ei vain yksinkertaisesti ymmärrä mitään. Systemaattisena ihmisenä päädyin tekemään itselleni opiskeluvinkkejä, joista jaankin teille kolmen H:n säännön. Koulu ei aina ole helppoa, hauskaa ja hupaisaa, mutta siitäkin on suhteellisen moni ihminen selvinnyt.

1. Hengitä

Tämän ihmisen elämän perustarkoituksen harjoittamisen ei luulisi olevan ongelma, mutta siinä vaiheessa, kun sama hiukkanen menee kahdesta raosta samaan aikaan, alkaa kyseenalaistaa myös hengittämisen tarpeellisuuden. Olen huomannut, että omalla kohdallani pahinta laskareiden avaamista seuraavaa järkytystä helpottaa se, että sulkee silmät kahdeksi minuutiksi ja vain hengittää.

2. Hyväksy

Tärkeintä minulle on ollut hyväksyä se, että en ymmärrä. Olen alkanut elää sen ajatuksen kanssa, että koko kurssi tulee menemään tietynlaisessa epätietoisuudessa. Olen myös joutunut hyväksymään sen, että kaikkia tehtäviä ei välttämättä vaan saa tehtyä, mutta se ei tarkoita, etteikö kurssia voisi silti päästä läpi. Helpottavinta on ollut huomata, että kaikki kurssilla ovat aivan yhtä kuistilla ja yhteinen epätoivo on tuonut minulle jopa uusia ystäviä.

3. Harjoittele

Vaikka aihe on kuinka vaikea, kovalla treenillä siitä selviää. Itselläni on mennyt kolme vuotta tajuta, ettei yhdet kahden tunnin laskuharjoitukset riitä vaikeimpien tehtävien tekemiseen, vaan kymmenen tuntia on lähempänä totuutta. Pitkä raataminen epätietoisuudessa on toki ikävää, mutta sen oppiminen on ollut hyvin tärkeää.

Onneksi kevätkään ei kuitenkaan ole pelkkää opiskelua, sillä edessä on muun muassa ulkoexcursio Kaliforniaan. Tästä lisää seuraavassa postauksessa!


Kiia