Hei moi, olen Kata! Olen syntyjäni espoolainen, suomalais-saksalainen Brysselin kasvatti, sittemmin paluumuuttaja, monisähläri, kolmannen vuoden tietoliikennetekniikan opiskelija ja toki ennen kaikkea tämän sivuston yksi tuoreimmista bloggaajista. Kotiutunut olen takaisin synnyinsijoilleni valtakuntamme toisiksi suurimpaan kaupunkiin viitisen vuotta sitten, mutta opettelen edelleen maan tavoille. En viitsisi sen enempää itsestäni vielä paljastaa, mutta nimeni tulette tuntemaan ja tapani tuntemaan, vai miten se nyt meni.

Helmikuu on osoittautunut sähköisen opiskelijan ehdottomasti hektisimmäksi ajaksi. Koska en osaa kieltäytyä mistään ja olen geneettisesti ohjelmoitu tättähääräilemään joka suunnalla, huomaan kalenteria katsellessani ajaneeni itseni täydelliseen umpikujaan. Vaikka karkausvuoden kunniaksi vuoden lyhimpään kuukauteen on siunaantunut kokonainen ylimääräinen päivä, olen jo valmis hermoparantolaan. Ennenaikaista valmistumistani on fuksivuodesta asti jarrutellut juuri uudelleen nimetty Aalto-yliopiston Sähköinsinöörikilta, jonka lauantaina tanssittavaa vuosijuhlaa on ehditty juhlia jo koko viikko. Eilen Servin Maijan mökissä juotiin perinteiseen tapaan göteborgilaisten vieraiden avustuksella lämmintä olutta kilpaa. Jouduin itse jättämään kyseisen vuoden urheiluhenkisimmän kalaasin ensimmäistä kertaa väliin, sillä vaivuin influenssan ja kauhukalenterin uuvuttamana ennenaikaiseen koomaan heti Pikku Kakkosen jälkeen. Ensi vuonna lupaan ryhdistäytyä ja juoda potin vauhdilla kotiin!

Lauantaina tosiaan juhlitaan minullekin teekkarikasvatuksen tarjonneen killan 91-vuotisjuhlaa, Potentiaalin Tasausta. Ajan ollessa näin kortilla, olen joutunut löytämään itsestäni uusia, piileviä kykyjä: en ehtinyt käymään mummon luona, joten kavensin iltapukuni itse, omin pikku kätösin. Siis minä, joka en edes nappia osaa ommella! En ehdi kenkäkaupassakaan käymään, joten saatan joutua juhlimaan lenkkitossuissa. Toivottavasti kanssajuhlijat ja etenkin avecini uskovat kyseessä olevan niinsanottu fashion statement, enkä saa liikaa paheksuntaa osakseni. Tänään aion kerrankin viettää rentouttavan illan, lähinnä kissaa rapsutellen. Saksalainen televisio lupasi näyttää Fastnachtsitzungia Kölnistä. Vaikken mitään asiasta tiedäkään ja saatan puhua läpiä päähäni, voisin kuvitella karnevaali-Sitzungenin olevan ainakin etäisesti sukua suomalaisessakin korkeakoulukulttuurissa olennaiselle sitsaamiselle. Mene ja tiedä. En siltikään aio kölniläisistä inspiroituneena sitsata huomenna narrinhattu päässäni, joten voitte olla huoleti! Mutta pidemmittä puheitta: valtavan suuresti onnea SIK ja Kölle Alaaf!