Sähkömaailma-lehti 1/1989: Finnvan-sähköajoneuvon valmistus alkoi

15.1.1989

Suomalaista sähköajoneuvoa on kehitetty viitisen vuotta. Uusi auto on kätevä jakeluautoksi.

Finnvan-sähköajoneuvon prototyyppi.

Suomalaista sähköautoa on kehitetty aktiivisesti viitisen vuotta. Parhaillaan valmisteilla olevan ajoneuvon prototyyppi esiteltiin yleisölle ensimmäisen kerran vuoden 1987 lopulla. Viime vuonna sitä kokeiltiin Malmin ja Espoon postitoimipaikkojen jakelutehtävissä - ja auto havaittiin näppäräksi. Malmilla on valmistumassa juuri kaksi uutta, monin tavoin jo prototyypistäkin kehittynyttä sähköautoa. Alkuvuodesta suunnitelmien mukaan valmistuu vielä 13 uuta autoa.

Sähköauton kehittämisen takana ovat olleet Imatran Voima Oy sähköistystaitoineen, Neste Oy akkuteollisuuksineen ja Lokari Oy Raumalta. Erilaiset suunnittelutoiminnot mukaan lukien aliurakoitsijoita hankkeessa on mukana kaikkiaan noin 30. Lähes vuoden sähköautoprojektia on vetänyt insinööri Arto Haakana IVO:sta.

– Hyvin monenlaatuisia ongelmia olemme joutuneet ratkaisemaan. Tarkoitus on tehdä paitsi "luonnon ystävä", myös taloudellisesti edullinen ja toimiva ajoneuvo, jonka maksimihinta saa olla 40 000 markkaa.

Suunnittelussa on käytetty kaikki mahdolliset kanavat edullisimpien osien saamiseksi.

– Aika paljon osia on tehty itse, mutta sarjatuotannossa valmistettavat osat on hankittu valmiina. Siten ne ovat hinnaltaan edullisempia, Arto Haakana valaisee.

– Selvää tietysti on, ettei tällä tavoin kovin paljoa, ainakaan toistaiseksi, vähennetä ilman saastumista. Kuitenkin tällä luodaan pohja mahdollisen sarjatuotannon aloittamiseksi.

– Kiinnostusta meidän sähköajoneuvoomme on tullut jo ulkomailtakin, jonne olemme toimittaneet materiaalia ja kuvia prototyypistämme. Siitä on saatu kokeilussa verrattain myönteistä palautetta. Toisaalta siinä on vielä paljon parantamisen varaa, Haakana sanoo.

Etuvetoinen ajoneuvo

Prototyyppi on takavetoinen, mutta uudet sähköajoneuvot ovat etuvetoisia, koska insinööri Haakanan mukaan painotus saadaan näin edullisemmaksi.

– Samalla autoon tuli hieman lisää maanvaraa, sitä on nyt 18 senttiä, joka sekin on hyvä vaihtelevilla teillä, Arto Haakana sanoo.

Hänen mukaansa ”tekelettä” on huomattavasti parempi kutsua sähköajoneuvoksi kuin sähköautoksi.

– Olemme nimenomaan lähteneet rakentamaan ajoneuvoa, joka poikkeaa perinteisestä autosta ratkaisuiltaan. Tietysti tämä ulkoisesti muistuttaa paljon autoa. Prototyypin työnimi on Finnvan. Tuolla nimellä se tunnetaan, ulkomaillakin.

Insiööri Haakana korostaa, että hankkeessa on lähdetty tekemään sähköajoneuvoa nimen omaan jakelutarkoituksiin sopivaksi.

- Esim. postilaitoksella on kätevien jakeluautojen tarve useita satoja. Erinomaisesti tämä soveltuu myös jakelua hoitaville lehtiöyhtiöille, yritysten sisäisiin lähettipalveluihin ja taloyhtiöiden huoltofirmoille.

 
Näppärä kulkuväline

Vain 130 senttiä leveästä sähköajoneuvosta on kätevä jakaa postia: postilaatikoihin ylettyy kätevästi molemmista etuikkunoista.

Haakana tähdentää, että tarkoitus on kehittää sähköajoneuvosta todella näppärä kulkuväline. Koska ajoneuvo on vain 1,3 metriä leveä, pystyy sen kuljettaja jakamaan postia hyvin auton molemmille puolille. Niin ei tavallisessa autossa voi tehdä. Niin ikään auto pystyy kulkemaan hyvinkin kapeita teitä. Toisaalta sen ohittaminen käy näppärästi. Auto myös kääntyy verrattain pienessä tilassa.

Sähköajoneuvon prototyypin kokeilusta posti- ja telelaitoksen kokeilua seurannut työntutkija Matti Meri on samaa mieltä auton kätevyydestä.

– Kun jakajan ei tarvitse nousta ajoneuvosta, hän suoriutuu jakotehtävästään ripeästi ja voittaa aikaa.

Näin se "korvaa" sähköajoneuvon 60 kilometrin huippunopeuden, mutta toisaalta tiheän jakoalueen kohdalla nopeuden merkitys sinänsä on vähäinen.

– Käyttökustannuksiltaan sähköajoneuvo on melko edullinen, sen energiakustannukset ovat vain viidesosa bensiinikäyttöisen auton kustannuksista, Meri selvittää.
 

Vaihdettavat akut

Sähköajoneuvon on oltava kevyt, koska sen akkujen paino on noin kaksi viidesosaa kokonaispainosta. Finnvanissa on viisi yhteensä 200 kilon painoista akkua. Auton kokonaispaino on 740 kg ja kantavuus 300 kg.

Yleensä postin jakelumäärä on kerrallaan korkeintaan vähän toista sataa kiloa, joten satakiloinen jakajakin vielä voi ottaa lisäkuormaa. Auton etuosassa on kätevä tila ryhmäjakelua varten, mikä sekin on parempi kuin nykyisissä postin pakettiautoissa. Ajoneuvon istuin on mukava: henkilöauton istuin niskatukineen. Tarkoitus on kehittää korin levyinen penkki, jotta jakelu olisi vielä helpompaa.

Akkujen lataus riittää noin 60 km ajoon eli hyvin yhden jakelukierroksen ajoon. Akut ovat vaihdettavia, mutta toisaalta ne latautuvat helposti yön aikana, vaikka ne olisivat autossa paikallaankin.

Puolta henkilöautoa pienemmässä tilassa kääntyvässä sähköajoneuvossa ei ole vaihdelaatikkoa eikä -tankoa, siinä on vain "kaasu"- ja jarrupolkimet sekä suunnanvaihtovipu. Autossa tarvitaan aika vähän mittareita: nopeus- ja matka- sekä akun varauksen kertovat mittarit.

Osien saanti sähköajoneuvoon on ollut tosi työlästä, koska Suomessa ei ole paljonkaan kevyitä ajoneuvoja valmistavaa teollisuutta. Raskaisiin ajoneuvoihin Suomesta kyllä löytyy osia.

– Uranuurtajilla on aina ongelmia. Niitä ilmenee valmistusvaiheiden aikana päivittäin, kuten autoa työntekijöineen Malmilla työstänyt Juvedisi Oy:n toimitusjohtaja ja teollisuusmuotoilija Juhani Venetjoki kertoo.

Joka tapauksessa esim. Ruotsissa tunnetaan suurta kiinnostusta suomalaista yritystä kohtaan. Varmasti jo muutaman vuoden kuluttua kätevät sähköajoneuvot ovat nousseet yhtenä hyvin varteenotettavana ja ennen kaikkea saasteettomana vaihtoehtona nykyisten jakeluautojen rinnalle ja ennen kaikkea niiden tilalle.


  

Artikkeli on julkaistu Sähkömaailma-lehden numerossa 1/1989. Finnvan-sähköajoneuvoja valmistettiin korkeiden kustannusten takia lopulta vain kolme kappaletta, mutta ajoneuvon kehitystyö toimi hyvänä pohjana Elcat-sähköpakettiautojen valmistukselle.