Sähköinfon historiaa, 1960-luku

Sähköinfo oy, alkuperäiseltä nimeltään Sähköliikkeiden palvelu ja kustannus oy, merkittiin kaupparekisteriin 12.7.1968.

Sähköinfo oy 50 vuotta

Sähköliikkeiden palvelu- ja kustannus oy perustettiin aikoinaan verottajan kannustamana eriyttämään Sähköliikkeiden liiton – eli nykyisen Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry:n – taloudellinen toiminta liiton muusta toiminnasta.

Siihen aikaan liitto julkaisi esimerkiksi nykyistä Sähköala-lehteä edeltänyttä Sähköurakoitsija-lehteä ja liitolla oli myös kirjojen kustannustoimintaa sekä pääasiassa yritystoimintaan liittyvää koulutustoimintaa.

1960-luvun loppupuoliskolla talon tärkein kurssi oli Sähköalan kustannuslaskentapäivä, joka järjestettiin esimerkiksi vuonna 1966 peräti 14 paikkakunnalla. Päivän tunnuksena oli yhä ajankohtainen kysymys: ”Laskenko oikein sähköurakkani?”

”Kustannuslaskentapäivien tarkoituksena on selvittää sähköasennusliikkeissä tapahtuvan kustannuslaskennan teoreettisia perusteita ja käytännöllistä suoritusta, jotta kaikki kustannukset tulisivat otetuiksi huomioon ja tarjouksissa usein esiintyviltä, liikkeen kannattavuutta heikentäviltä virheiltä vältyttäisiin.”

Päivien taustalla oli liitossa tehty huolestuttava havainto kilpailun kiristymisestä ja alan yritysten kannattavuuden heikentymisestä. Siitä syystä pidettiin tärkeänä, että Kustannuslaskentapäiville voivat osallistua muutkin kuin pelkästään liiton jäsenet, mutta liiton jäsenet saivat kymmenen markan alennuksen 50 markan osallistumismaksusta. Mukaansa kurssilaiset saivat liiton julkaiseman Sähköliikkeen kustannus- ja tarjouslaskentaoppaan.

Liiton jäsenmäärä oli tuolloin huomattavasti nykyistä pienempi, alle 150 yritystä, ja oman jäsenkunnan myynti- ja markkinointikoulutuksella haluttiin varmistaa asemia ennen kaikkea liiton ulkopuolista kilpailua vastaan. 1960-luvulla kurssikalenteriin kuuluivat esimerkiksi Hinnoittelupäivät, Tilinpäättäjien päivät, Sähkömyyjän perus- ja jatkokurssit, Työnjohtajien päivä, Korkean tason johtajaseminaari, Liikeverotuksen neuvontapäivät, markkinointihenkisten tekstien laadintaan perehdyttänyt Tekstauskurssi ja Markkinointipäivät.

 
Kelanauhat korvasivat matkustelua koulutuksessa

Sakari Maaniemi

Liiton tuolloinen toiminnanjohtaja, varatuomari Sakari Maaniemi totesi Sähköurakoitsija-lehden pääkirjoituksessaan vuonna 1966, että ”koulutustoiminnassa on alan järjestöillä arvokas, laajeneva ja entistä tärkeämmäksi muodostuva työsarka. Sen kyntämiseen ja kylvämiseen tarvitaan lisää voimia ja varoja sekä nykyajan vaatimukset täyttävää suunnitelmallista työtä.”

Kursseja järjestettiin tyypillisesti vähintään kymmenellä eri paikkakunnalla, mutta koska matkustaminen oli tuolloin nykyistä selvästi kalliimpaa ja vaivalloisempaa, kaikkia luennoitsijoita ei hyödyttänyt lähettää matkustamaan ympäri maata, vaan osa puheenvuoroista kuunneltiin nauhoituksina kelanauhoilta.

Yrityksen toiminta käynnistyi Helsingin ydinkeskustassa Yrjönkadulla, josta muutettiin vuonna 1969 tilavampiin tiloihin Nordenskiöldinkatu 3:een Mannerheimintien kupeeseen.

  
Välttämätöntä huomiota sähkötyöturvallisuuteen

Vuosina 1967 ja 1968 Sähköurakoitsija-lehdessä julkaistiin useita artikkeleita sähköturvallisuudesta ja sähkötyöturvallisuuden parantamisesta. Ja syystä, sillä vuosi 1966 jäi historiaan sähköalan ammattilaisten synkimpänä tapaturmavuotena. Tuolloin sähkötapaturmissa menehtyi 22 henkilöä, joista peräti 12 oli sähköalan ammattilaisia.

Eniten onnettomuuksia tapahtui pylvästyöskentelyssä, mutta myös maadoitusten laiminlyönti aiheutti useita tapaturmia. Lehden mukaan kaikki jälkimmäiset tapaturmat olisi ollut mahdollista välttää oikeilla toimintatavoilla. "Asentajat on saatava omaksumaan kanta, että maadoittamattomaan johtoon on aina suhtauduttava niin kuin se olisi jännitteinen."

Valistus auttoi. Vuonna 1967 sähkötapaturmissa menehtyi kolme ammattilaista ja vuonna 1968 enää kaksi.

Kirjojen kustannustoiminta monipuolistui ja tekninen koulutus kehittyi 1970-luvulla