Eurooppalaisen lainsäädännön keinoin vähäpäästöisempään energiantuotantoon

4.5.2008

Euroopan komissio on ponnistellut yhtenäisen energiapolitiikan luomiseksi. Tavoitteena on laaja energia- ja ilmastopoliittinen kokonaisuus, jossa energian toimitusvarmuudesta huolehtimisen, kilpailtujen energiamarkkinoiden toteuttamisen ja ilmastonmuutoksen hillinnän toteutusvaihtoehtoja on tarkasteltu monipuolisesti talouden, ympäristön ja turvallisuuden näkökulmasta.

Paljon puhuttu Kioton pöytäkirja velvoittaa kehittyneitä maita vähentämään kuuden kasvihuonekaasun - hiilidioksidin, metaanin, dityppioksidin, fluorihiilivetyjen, perfluorihiilivetyjen ja rikkiheksafluoridin - päästöjä yhteensä 5,2 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuosina 2008 - 2012. Tämä sitova yleisvelvoite on jaettu maakohtaisiksi velvoitteiksi, jotka ovat erisuuruisia eri maissa. Vanhojen EU-maiden osalta vähentämistavoite on keskimäärin 8 prosenttia ja Suomen osalta tavoite on palata vuoden 1990 tasolle.

Kioton sopimuksen täyttämiseksi on EU:ssa säädetty useita direktiivejä, joilla tähdätään energiankulutuksen vähentämiseen ja energiantuotannon ohjaamiseen vähäpäästöisempään suuntaan:

Directive on renewable energy in electricity production (2001)

Direktiivissä säädetään tavoitteista uusiutuvan energian osuuksille eri jäsenvaltioille. Samoin määritetään muun muassa käsitteet uusiutuva energia ja biomassa sekä niillä tuotettu sähkö.

Direktiivin tavoitevuosi on 2010, jolloin EU-15 tasolla tavoitellaan uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön osuuden nostamista 22 prosenttiin ja Suomessa 31,5 prosenttiin. Direktiivin tavoitteet eivät kuitenkaan ole pakottavia, ja näihin tavoitteisiin pyritään konsultaatioiden, kannustuksen ja kehityksen keinoin.

Directive on energy end use efficiency and energy services (2006)

Tässä direktiivissä määritellään indikatiivinen tavoite tehostaa energian loppukäyttöä 9 prosenttia. Samoin direktiivissä määritellään käsite energiapalvelu sekä millaisin keinoin säästötavoitteeseen pyritään.

Directive on energy efficiency of buildings (2002)

Direktiivi määrittelee muun muassa käsitteet rakennusten energiaominaisuuksille, energiatodistusten sisällön sekä pakolliset tarkastukset lämmityskattiloille sekä ilmastointijärjestelmille.

Directive on promotion of renewable source of energy (Draft)

Direktiivin on tarkoitus määrätä jäsenmaille sitovat tavoitteet uusiutuvan energian osuudesta koko energian kulutuksesta. Tällä hetkellä on sovittu koko EU:n laajuisesta 20 prosentin tavoitteesta vuoteen 2020 mennessä. Vastaavasti liikennepolttoaineille on asetettu 10 prosentin tavoite vuoteen 2020 mennessä.

Eurooppalaisen lainsäädännön keinoin vähäpäästöisempään energiantuotantoon 

Käytännön työkaluja

Päästökauppa

Päästökauppajärjestelmässä on sovittu EU-tasolla voimantuotantoa ja tiettyä osaa teollisuutta koskevasta suurimmasta sallitusta kasvihuonekaasujen päästöstä. Määrä on jaettu jäsenvaltioiden kesken, jotka puolestaan ovat päättäneet itsenäisesti päästöoikeuksien jakamisesta tai myymisestä oman maansa sisällä.

Green certificate

Vihreissä sertifikaateissa on kyse uusiutuvaan energiantuotantoon suuntautuvien investointien rahoittamisesta ja arvopaperistamisesta. Tavoitteena on luoda markkinamekanismi, jolla tuottoa etsivä yksityinen riskipääoma saataisiin mukaan rahoittamaan investointeja uusiutuvaan energiantuotantoon.

Syöttötariffit

Tässä järjestelmässä säädetään takuuhinta, joka jakelu- tai siirtoverkon haltijan on maksettava uusiutuvan energian tuottajalle. Uusiutuvan energian hinnan ja markkinahinnan eroa ei maksa valtio, vaan sen maksavat kaikki sähkönkäyttäjät jakelu- ja siirtomaksuissaan.

Tulevaa kehitystä

Edellä esitetyn lainsäädännön ja toimenpiteiden seurauksena energia-alalla tapahtuu rakennemuutosta, joka vaikuttaa merkittävästi eri toimijoiden liiketoiminnan edellytyksiin.

Esimerkiksi sähkönjakelun ja -siirron alueella omistajuudet muuttuvat. Puhtaiden sijoittajien osuus omistuksesta kasvaa. Tällöin tulevat yleistymään vaihtoehtoiset ratkaisut, joissa niin verkkojen hallinta, suunnittelu kuin operointikin on eriytetty omistajuudesta.

Samalla sähköntuotannon, -siirron ja -jakelun vertikaalinen yhteys murtuu. Odotettavissa on tehokkuuden lisääntymistä ja kysyntää sekä uudelle laiteteknologialle että myös uudenlaisten projektikokonaisuuksien toteuttajille. Myös näiden hajautetun tuotannon laitosten rahoittaminen, omistaminen, käyttö ja huolto tarjoavat uudenlaisia ansaintamahdollisuuksia. Kokonaisuutena investoinnit energiatehokkuuteen tulevat kasvamaan voimakkaasti.

Teksti: Timo Ylinen ja Olli-Heikki Kyllönen

Kuva: Niko Nurmi, Tekes

Timo Ylinen toimii teknisenä asiantuntijana Sähköinfo Oy:ssä ja Olli-Heikki Kyllönen on Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry:n toimitusjohtaja.

Artikkeli on tiivistelmä Sähköala-lehden numerossa 5/2008 julkaistusta kirjoituksesta