Aurinkoa, aurinkoa!

1.3.2016

Ympäristö, säästö, seuranta. Siten tamperelaiset omakotiasujat Liina ja Markku Kontio tiivistävät syyt aurinkosähkövoimalan hankintaan. Heidän 12 paneeliaan tuottavat parhaimmillaan 2 500 watin tehon, ja pariskunta myy välillä sähköä verkkoon.

Aurinko syöttää vuodessa Suomen ylle yhtä paljon energiaa kuin aurinkosähkön suurmaassa Saksassa. Maaliskuusta lokakuuhun omakotitalon katolta saa runsaasti halpaa energiaa. Liina ja Mikko Kontioille tärkein motiivi on kuitenkin ympäristö:

– Jos nämä yleistyvät, voidaan ydinvoiman laajentaminen välttää, Markku Kontio uskoo.

Hän kertoo asennuksen mukana tulleen kulutuksen seurantamahdollisuuden muuttaneen pariskunnan kulutustottumuksia. Kontioiden kulutus on pudonnut 12 000 kilowattitunnista 7 400:taan. Suuri osa säästöstä johtuu nimenomaan tapojen muuttamisesta.

– Kodinkoneet käynnistetään, kun aurinko paistaa, Markku Kontio selittää.

Kontioiden päätökseen vaikutti aurinkosähkön ympäristöystävällisyyden lisäksi asennuksen kätevyys ja työstä saatu kotitalousvähennys. Paneelit tulivat katolle ja tuotettu sähkö jakautuu vaivatta joko talon käyttöön tai kantaverkkoon. Investointi lisää myös heidän talonsa arvoa.

Kuluttajasta tuottajaksi

Kotitalouksien aurinkosähkövoimalat ovat Suomessa vielä melko harvinaisia, mutta kiinnostus kasvaa koko ajan, Kontioiden paneelit asentaneen Finnwindin Matias Peräinen kertoo.

– Paneelien hinnat ovat tulleet alas paljon ja nopeasti. Tilauskantamme on moninkertaistunut vuodessa, hän sanoo.

Kontiot myyvät ylijäämäsähköä verkkoon noin 600 kWh vuodessa. Taloudellisesti tulo ei ole kovinkaan suuri, mutta he näkevät myyntinsä sähkön varastointina – kantaverkko toimii eräänlaisena akkuna.

– Kunnolliset varastointiakuthan ovat vielä aika kalliita, joten ”kantaverkko akkuna” -ajattelu on ihan järkevää, Peräinen vahvistaa.

Toinen halpa energiavarasto on aurinkosähköllä toimiva lämminvesivaraaja. Sähkön hinnanmuodostus Suomessa ei kannusta kuluttajaa myymään tuottamaansa aurinkosähköä kantaverkkoon.

Sähkön ostohinta kuluttajalle koostuu sähkön markkinahinnasta, veroista ja siirtokustannuksista. Itse tuotetusta aurinkosähköstä saa vain markkinahinnan, joka on noin kolmannes sähkön kokonaishinnasta.

– Tällä hetkellä kukaan sähköntuottaja ei Suomessa tee aurinkosähkövoimalaa ja myy sähköä verkkoon, koska aurinkosähkön hinta on suurempi kuin sähkön markkinahinta. Suurimman hyödyn aurinkosähköstä saa siis silloin, kun pystyy hyödyntämään tuotetun sähkön itse, Lappeenrannan teknisen yliopiston tutkijaopettaja Antti Kosonen toteaa.

Hän neuvoo omaa voimalaa harkitsevia miettimään, miten suureksi voimala kannattaa mitoittaa, jotta kokonaistulos olisi paras mahdollinen.

– Paras vaihtoehto ei ole mitoittaa voimalaa sillä tavalla, että verkkoon ei mene yhtään omaa tuotantoa. Käytännössä tämä ei ole edes mahdollista, koska nykyisillä sähköenergian mittausmenetelmillä lähes kaikki kotitalouksien aurinkosähköjärjestelmät syöttävät sähköä joinakin hetkinä myös verkkoon päin, Kosonen huomauttaa.

Kiistelty tapa on nettomittaus

Joissakin maissa aurinkosähköä on tuettu nettomittauksella. Siinä kotitalouden tuottama ylijäämäsähkö syötetään sähköyhtiön verkkoon. Myöhemmin sitä saa ottaa saman verran käyttöönsä maksutta. Sähköyhtiön verkko toimii siis tehokkaana sähkövarastona.

Tanskassa aloitettiin nettomittausjärjestelmä vuonna 2010. Markkinat ylikuumenivat välittömästi, ja tarjolle tuli melko huonoakin laitteistoa. Kokeilu lopetettiin 2012, koska verottaja pelästyi: järjestelmä aiheutti kymmenien miljoonien kruunujen verotulojen menetyksen. Nyt järjestelmään ei enää oteta uusia kotitalouksia, joten siitä hyötyvät vain ne, jotka olivat ajoissa liikkeellä.

Muutoksen jälkeen aurinkosähkön asennusyrityksiä kaatui lukuisia. Vaikka taloudelliset kokemukset nettomittauksesta ovatkin olleet ristiriitaisia, sillä on myös energiapoliittisia etuja. Aalto-yliopiston professori Peter Lund uskoo sen järkevyyteen:

– Poliittisten päättäjien pitäisi suosia aurinkosähköä enemmän, hän kehottaa.

Tämä voisi Lundin mielestä tapahtua muun muassa tekemällä lupakäytännöt yhdenmukaisiksi ja helpoiksi – aurinkosähkön kytkeminen verkkoon pitäisi olla pieni hallinnollinen toimenpide. Lundin mielestä olisi tärkeää, että tuotantoa kannustettaisiin poliittisesti:

– Oman kulutuksen yli tuotettu aurinkosähkö jää lähistölle. Siksi siitä on saatava reilu korvaus, joka olisi lähellä kuluttajan maksamaa sähkön hintaa. Nettomittarointia lähellä oleva 80–85 prosentin hyvitystaso olisi näin alkuvaiheessa hyvä lähtötaso. Tämä räjäyttäisi markkinat niin sanotusti auki eikä julkista rahallista tukea aurinkosähkölle tarvittaisi lainkaan.

Pätevä asenta - toimiva laitteisto

Paneelien ja muun laitteiston asentaminen kannattaa aina jättää siihen pätevöityneiden asentajien toimesta. Jari Nykänen muistuttaa, että kuluttajalla on aina itsellään vastuu siitä, että asennus tapahtuu kunnolla.

– Tavallisen käyttäjän ei silloin tarvitse murehtia mistään tahdistuksista, jakelusta eikä muustakaan, kunhan laitteet täyttävät hyväksytyt standardit, Nykänen toteaa.

Omasta sähköntuotannosta ei tarvitse maksaa sähköveroa. Kontiot voivat siksi myydä pienvoimalansa ylimääräisen sähkön verotta. Kun he sitten talvella ostavat sitä takaisin, se on kuitenkin kalliimpaa, koska myyntihinta on korkeampi kuin ostohinta. Lisäksi sähkölaskuun lisätään veroja ja siirtomaksuja.

Alle 100 kilovolttiampeerin (kVA) tehon laitteistoista ei tarvitse tehdä ilmoitusta viranomaisille mutta jakeluverkkoyhtiölle kylläkin. Sellaisia laitteistoja ovat tyypillisesti omakotitalojen, latojen tai autotallien katolle asennetut aurinkovoimalat. Niiden ylijäämäsähköä saa käyttää verotta itse. Myynti kantaverkkoon edellyttää sopimusta verkkoyhtiön kanssa.