Valaistuksen todellinen luonne

26.10.2020

Kai Puustinen. Kuva Mikko ArvinenSähköala-lehden pääkirjoitus 11/2020.

Optimaalista valaistusta ja sen hyötyjä on tutkittu tällä vuosituhannella erityisen paljon. Lediteknologian tulo on antanut lisää vauhtia käyttötarkoitukseen, tilaan ja henkilökohtaisiin mieltymyksiin liittyville vaihtoehdoille. Kellertävä valo on muuttunut yhä valkoisemmaksi ja makuuhuoneissa on leikkaussalin valaistus, on se sitten tarpeen tai ei.

Lähes kaikki on ollut aiemminkin mahdollista, mutta paljon suuremmilla kustannuksilla. Nyt yksittäinen valaisin voi muuntua moneksi ja valaistuksen mahdollisuudet ovat entistä monipuolisemmat. Enää monipuolisen valaistuksen esteenä ei ole niinkään tuote kuin ihminen.

Asiakkaalla on visio, suunnittelijalla näkemys ratkaisusta ja sen jälkeen tarvitaan vielä valaisimien valinta sekä asennuksen yhteydessä järjestelmän ohjelmointi niin, että oikeille paikoilleen asennetut tuotteet tuottavat vision mukaisen elämyksen.

Kuinka usein hyvällä, muunnettavalla valaistuksella varustetulla kokoushuoneella luodaan erilaisia tilan käyttötarpeen muuntoja? Oman kokemuksen perusteella hyvin harvoin. Tilaan on asennettu monipuolinen järjestelmä uusine isoine näyttöineen ja ainoa, mitä edelleen osataan tehdä, on sammuttaa läheltä näyttöä valot, jotta ”kalvot näkyvät”. Missä energisoivan valaistuksen käyttö? Missä valaistuksen avulla toteutetut kokouselämykset arjessa, jotka voisivat tuottaa joskus jopa uusia ajatuksia?

Välillä tuntuu, että emme tiedä arjessa tarpeeksi tai emme osaa vaatia kaikkea sitä, mikä voisi olla mahdollista. Tämän lehden artikkeli modernin valaistuksen luomisesta antaa kyllä hieman valoa siitä, miksi hyvätkin visiot jäävät välillä toteutumatta, ellei niiden toteutuminen ole välttämättömän ehdotonta tilan menestymisen kannalta.

Mahdollisuuksia on, mutta modernin valaistuksen osalta niitä ei saada esille, mikäli kaikki osaajat eivät ole paikalla. Hyvä tuote ei riitä eikä edes sen ammattitaitoinen kytkentä rakennuksen sähköverkkoon. Pitää olla osaamista toiminnallisuuksien toteuttamiseen ohjelmoinnilla. Tapahtumien ja ravintoloiden ulkopuolella tähän ei juurikaan satsata sisätilojen osalta.

Välillä käy mielessä, onko vaihtoehtoja liikaa? Silloinhan käy äkkiä niin, että ei osata tai uskalleta valita, vaan otetaan se tuttu perusratkaisu. Vika ei välttämättä ole kuluttajissa vaan ehkä meissä, jotka näitä järjestelmiä heille myyvät ja asentavat. Osaamisen kautta uskallamme jatkossa tarjota rohkeasti ratkaisujakin. Ja pitää olla myös uskallusta myydä ratkaisuja, joita voi ja pitää säätää sekä muunnella asiakkaan mieltymyksien mukaan. Sehän olisi sitä paljon kaivattua huoltoa tai palvelumyyntiä.

Miltä tuntuisi myydä asiakkaille arjen elämyksiä?


Kai Puustinen, päätoimittaja