Ja taas kansa maksaa

26.3.2020

Käväistiin firman poikien kanssa perjantaivisiitillä Jyväskylän Sähkömessuilla ”pekkaspäivää” viettämässä, tavaraan ja tuttuihin tutustumassa. Aikaa reissuun oli hyvin, kun työt teollisuudessa seisoivat tai olivat lakossa, mutta meidän miehet eivät olleet.

Asiakkaiden tuella korvaavia töitä saatiin sen verran järjesteltyä, että sankarit pysyivät poissa muusta pahanteosta. Kenellekään ei kotiin maksettu. Sen verran työntekijäliittojen keskinäisestä kahnauksesta haittaa ja kuluja meillekin syyttömille koitui, että ainakin pikkumersun hinta jää tämän vuoden tuloksesta puuttumaan.

Pitkätukka tosin lohdutti, että tuli niitä menetyksiä työn sankareillekin vahvasti valtion tukemasta päivittäisestä kahdensadan euron lakkoavustuksesta huolimatta, kun rytäkässä meni arkipyhäkorvauksia, lomapäiviä ja pekkasia.

Alkavana asuntosijoittajana Pitkätukka muistutti, että työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut, joilla taistelut käydään, ovat verotuksessa vähennyskelpoisia eikä pääomatuloistakaan liittojen tarvitse veroja maksaa, toisin kuin jäseniensä. Vaurastu siinä sitten työllä.

Tosin pientä lohtua asuntosijoittajan kurjuuteen ja voita leivän päälle tuo vahvasti yhteiskunnan tukemana ammattijärjestöjen ja edistysmielisen osuuskauppaliikkeen toimesta aikoinaan asuntopulaa täyttämään yleishyödylliseksi osuuskunnaksi perustettu, myöhemmin yhtiöitetty ja pörssiin viety oyj, joka ylläpitää vähintäänkin sijoittajan kannalta asiallista vuokratasoa ja jakaa tulostaan anteliaasti omistajilleen.

Tosin tulos on melkoiselta osaltaan peräisin omistajayhteisöjen jäsenten markkinoiden yläkantissa olevista vuokrista ja valtion maksamasta asumistuesta, jota jo melkoinen osa vuokralaisista nauttii.

Liikemiesainesta tuo mies, melkein asevelisosialisti, tokaisi Alanmies, kun kaatoi yhteistoimintajäsenen takatilassa konjakkia Pitkätukan mukiin ja esitteli missin allekirjoituksella koristeltua taskulamppuaan, josta liitossa nähdään vieläkin kuulemma märkiä unia.
  

O tempora, o mores, sanoo

Terveisin; Topi