Edistyykö paikallinen sopiminen?

25.11.2015

Vieraskynästä 11/2015. Työ- ja elinkeinoministeriön yhteistoiminta-asiamies Harri Hietala:

Juha Sipilän hallituksen ohjelmassa yhdeksi tavoitteeksi on asetettu paikallisen sopimisen lisääminen. Samassa yhteydessä on tavoitteeksi asetettu myös henkilöstön aseman vahvistaminen yritysten päätöksenteossa.

Näitä asioita selvittämään ja ehdotuksia tekemään oikeus- ja työministeri asetti selvitysmiehen, jona toimin. Selvitys valmistui annetun aikataulun mukaisesti 15.10.2015.

Harri Hietala harjaa

Henkilöstön osallistumisoikeuksien lisäämiseksi selvityksessä ehdotettiin henkilöstön edustusta koskevan lain soveltamisalan alarajan alentamista 150 työntekijästä sataan työntekijään. Lisäksi ehdotettiin lukuisia muutoksia yhteistoimintalakiin. Niiden tavoitteena oli lisätä lain toimivuutta pääasiassa muissa kuin henkilöstön vähentämistä koskevissa tilanteissa ja tukea paikallista sopimista.

Paikallisen sopimisen lisäämiseksi ehdotettiin ensinnäkin eräitä yksilötason sopimisasioita työaikakysymyksissä. Näitä olivat liukuvaa työaikaa koskevan säännöksen väljentäminen, säännökset työaikapankista, säännökset keskimääräisestä työajasta niissä tapauksissa, joissa näitä säännöksiä ei ole sovellettavassa työehtosopimuksessa ja kiinteän kuukausikorvauksen mahdollisuudesta itsenäisille asiantuntijoille.

Järjestäytymättömien yritysten täytyy lain mukaan noudattaa alan yleissitovaa työehtosopimusta. Sen sijaan ne eivät saa hyödyntää tuohon työehtosopimukseen sisältyviä joustoja, jotka kohdistuvat työsopimuslakiin, työaikalakiin, vuosilomalakiin tai opintovapaalakiin, jos jouston toimeenpano edellyttää työehtosopimuksen määräyksen mukaan paikallista sopimista. Tämä kielto ehdotettiin kumottavaksi.

Paikallisen sopimisen lisääminen järjestäytyneissä yrityksissä on selvityksen isoin asia. Sen osalta ehdotettiin kahta vaihtoehtoa. Ensimmäinen oli se, että työmarkkinajärjestöt omalla sopimustoiminnallaan joustavoittaisivat työehtosopimuksia kaikissa keskeisissä kysymyksissä. Teknisesti kysymys olisi lausekkeista, ”ellei paikallisesti toisin sovita.” Toinen esitetty vaihtoehto oli lisätä lakiin säännökset, jotka mahdollistaisivat työehtosopimuksen määräyksistä poikkeamisen paikallisesti sopimalla.

Ehdotuksiin liittyi myös monia menettelytapaa koskevia säännöksiä. Niistä yksi oli se, että myös lakiin perustuvaa paikallista sopimista koskevat riidat käsiteltäisiin työtuomioistuimessa.
Selvitys ja siinä olevat ehdotukset ovat nyt hallituksen pöydällä. Palkansaajajärjestöt ovat ehdottaneet, että järjestäytyneiden yritysten osalta edettäisiin sopimisvaihtoehdon mukaisesti. Työnantajien tai hallituksen kantaa tähän ehdotukseen ei tätä kirjoitettaessa ole käytettävissä. Joka tapauksessa voi sanoa, että se valinta, joka tällä kohtaa tehdään, ei ole pikku juttu.

Järjestelmämme suuri haaste on se, että systeemi joustaa huonosti alaspäin ja saavutetuista eduista luopuminen on vaikeaa. Jotta tulevaisuudessa voitaisiin menestyä, tarvitaan muun ohessa paikallinen mahdollisuus sopia asioista erilaisissa ja vaihtelevissa tilanteissa. Minä en pitäisi tästä tavoitteesta luopumista lainkaan viisaana ratkaisuna.