Siirtohinnan korotukset tulivat yllätyksenä?

22.4.2016

Sähkömaailman Vieraskynästä 4/2016. Energiateollisuus ry:n toimialajohtaja Kenneth Hänninen:

Useat verkkoyhtiöt ovat ilmoittaneet korottavansa siirtohintojaan. Korotuksia on hämmästelty ja paheksuttu. Syyllisiä on haettu verkkoyhtiön johdosta ja omistajista. Myös Energiavirasto on syytettyjen penkillä. Kohu sinänsä on ymmärrettävä, joskin ylimitoitettu. Eniten kuitenkin hämmästelen arvioita, joiden mukaan hinnankorotukset tulivat yllätyksenä.

 
Korotuksista nousi kohtuuton kohu

Kenneth Hänninen

Järjestin marraskuussa lehdistötapaamisen, jossa keskityin siirtohinnoitteluun ja ennakoin tulevia hinnankorotuksia. Paikalle vaivautui kaksi toimittajaa! Näille kahdelle hinnankorotukset eivät tulleet yllätyksenä. Ei olisi pitänyt tulla muillekaan.

Kun joulukuusista sammuivat valot Tapaninpäivänä 2011, poliitikot päättivät, että tämä sai sitten olla viimeinen kerta. Tasan kuukauden kuluttua 26.1.2012 ministeri Häkämies kutsui syylliset kokoon ja kertoi, miten asiat laitetaan kuntoon: sähkönjakelun keskeytyksille säädetään yläraja!

Valmistelun aikana aikarajoiksi määritettiin asemakaava-alueella kuusi tuntia ja muualla 36 tuntia. Lain perusteluissa todettiin, että tällä kaikella on hintansa. Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan 36 tunnin maksimikeskeytysaikatavoitteen edellyttämä valtakunnallinen kokonaisinvestointitarve jakeluverkkojen kehittämiseksi olisi noin 3,5 miljardia euroa.

Sen keskimääräiseksi hintavaikutukseksi arvioitiin noin 1,2 snt/kWh. Kun asiaa myöhemmin käsiteltiin Eduskunnassa, Talousvaliokunta totesi mietinnössään, että korotus voi muodostua osalle sähkönkäyttäjistä noin 4,5 snt/kWh suuruiseksi. Sitä taustaa vasten hinnankorotuksista syntynyt kohu on kohtuuton, kun lisäksi otetaan huomioon, että asian piti olla kaikkien tiedossa.

Korotusten taustalla ovat siis ne mittavat sähköverkkoinvestoinnit, joilla vastataan sähkömarkkinalain toimitusvarmuustavoitteisiin. Sähköverkkoja rakennetaan ja uusitaan seuraavien viidentoista vuoden aikana merkittävästi. Energiavirasto, joka mm. valvoo siirtohinnoittelua, on arvioinut, että vuoteen 2029 mennessä jakeluverkkoihin investoidaan yli kahdeksan miljardia euroa. Vuositasolla investoinnit ovat lähes 600 miljoonaa euroa.

Investoinnit työllistävät paikallisesti ympäri Suomea. Lisäksi ne tuovat verotuloja kuntiin vuosien ajan. Kuluvan vuosikymmenen alkuun verrattuna verkonrakentamisen vuosittaisen työmäärän arvioidaan lähes kaksinkertaistuvan vuoden 2019 loppuun mennessä. Investointien työllistävyysvaikutukset on arvioitu 2 500 henkilötyövuodeksi pitkälle ensi vuosikymmenen puolelle.

 
Ei valvontaa omistajan tuoton käytölle

Sähkömarkkinalain vakiintunut lähtökohta on ollut aina sen säätämisestä lähtien, että verkonhaltijan siirtomaksuna asiakkailta kerätty tulo riittää kattamaan verkon käytön, kunnossapidon ja kehittämisen kustannukset sekä antamaan sijoitetulle pääomalle kohtuullisen tuoton. Viime kädessä omistaja päättää, mitä se tällä tuotolla tekee.

Energiavirasto on esittänyt, että pitäisi pohtia mahdollisuutta rajoittaa verkonhaltijan omistajalleen tulouttamien voitonjakoluonteisten erien enimmäistasoa. Ajatuksena on varmistaa siirtomaksujen riittävä kohdentaminen investointeihin ja verkkotoiminnan kehittämiseen. Kaunis, mutta turha ajatus.

Viranomaisella on jo nyt riittävät keinot varmistaa, että verkkoyhtiöt noudattavat lakia ja kehittävät verkkoaan lain edellyttämällä tavalla. Sen jälkeen kun verkkoyhtiö täyttää lain sille asettamat velvoitteet, verkkoyhtiön omistajalle tulee turvata lain sallima kohtuullinen tuotto ilman, että erikseen valvotaan, mihin tämä tuotto käytetään.


Kenneth Hänninen

Energiateollisuus ry:n sähköverkkotoimialan johtaja