Kysynnän jousto - ikuinen lupaus?

29.5.2018

Jarmo PartanenSähkömaailman vieraskynästä 5/2018, sähkötekniikan professori Jarmo Partanen.

Kysynnän jousto on ollut 2000-luvun lupaava mahdollisuus, mutta missä buumi luuraa? 1980-luvulla kysynnän jousto eli kuorman ohjaus kukoisti. Silloin sitä ohjasi Imatran voima oy:n tukkutariffi, jossa oli vahvasti kustannuksiin vaikuttanut tehokomponentti. Sähkölämmittäjät saivat pakkaskelien hetkellisistä viluntunteista palkinnoksi perusmaksujen puolituksen.

Joustoon on  erilaisia motiiveja

Valtakunnallisella ja alueellisella tasolla kysynnän jouston keskeisin, mutta ei ainoa, tavoite on alentaa sähkön käytön huipputehoja ja siten vähentää verkko- ja tuotantolaitosinvestointitarpeita.

Jousto voi tapahtua joko siirtämällä sähkön käyttöä ajallisesti tai luopumalla hetkellisesti kokonaan joistakin sähköä vaativista toiminnoista. Jos jousto ei toteudu aina ns. tilanteen ollessa päällä, hyöty menetetään pysyvästi.

Energiapohjaisissa hinnoittelumalleissa kysynnän jousto toteutuu vain, jos tehohuippujen aikaan hinta on riittävän korkea, useita satoja euroja megawattituntia kohti. Esimerkkejä kuormien merkittävästä joustosta huippuhintojen aikana löytyy 15 vuoden takaa, kun päivähinnat olivat korkeimmillaan yli 300 euroa megawattituntia kohti. Huipputehojen ja -hintojen keston tulisi olla myös lyhyitä, etenkin jos ohjauksen piirissä olevasta joustosta merkittävä osa koostuu normaalista lämmityskuormasta.

Viime vuosina sähkön hinta on ollut alhainen ja hintavaihtelut pieniä, eikä kuormitusten ohjaaminen halvoille tunneille ole tuonut merkittäviä säästöjä sähkönkäyttäjille. Yksikin paikalla käyntiä vaativa laiteasennus tuhoaa kysynnän jouston kannattavuuden, kun on kyse pienkäyttäjistä - nykyisellä sähkön hinnoittelumallilla ja hinnoilla. Suurempien käyttökohteiden, kuten liikekeskukset, tapauksessa taloudellisuus on toki helpommin saavutettavissa ja merkittäviä edistysaskeleita on otettukin.

Tehohinnoittelu on  parasta joustoa

Sähköverkkoyhtiöt ja tutkijat ovat vahvasti tuoneet esille tehomaksun käyttöönoton verkkotariffeissa. Tehopohjainen hinnoittelumalli on kustannusvastaava, tehohan pääosin aiheuttaa verkko- ja tuotantolaitosinvestoinnit.

Hyvin suunniteltu ja toteutettu tehohinnoittelu ohjaa a) olemassa olevan sähkön käytön järkevään ajalliseen vaiheistukseen, b) lämmitysjärjestelmien optimaaliseen mitoittamiseen sekä c) ehkäisee huipputehojen aikana hetkellisesti kytkettävien lisälämmittimien käyttöä. Se on valtakunnallisen kysynnän jouston toteuttamista parhaimmillaan. Kuinka tämä saataisiin todeksi – siirtymällä vaiheittain tehopohjaiseen verkkopalvelumaksuun, tutkimustyötä ja pilottitoteutuksia on jo riittävästi.

Asiakas on saatava  jouston keskiöön

Tehohinnoittelu on sähkön käyttäjälle hankala, sitä on vaikea ymmärtää ja hallita - kuinka säästän? Tehohinnoitteluhan on jopa uhkakuva – kuluuko aika tehoja vahtiessa ja tapahtuuko kuitenkin vahinko, josta joutuu maksamaan vuosia. Pitkän päälle alentuvat sähköjärjestelmäkustannukset eivät asiakkaan mieltä välttämättä piristä. 

Mutta olisiko kiinteään kuukausihintaan toimitettavalle kokonaispaketille kysyntää? Se sisältäisi sähkön toimituksen (energia ja verkkopalvelu), varmistuksen kiinteistön tai talouden tärkeiden laitteiden moitteettomasta toiminnasta poissaolojenkin aikana ja lisäpakettina aurinkosähköjärjestelmää hyödyntävä varasto sähköauton latauspisteineen.

Itse ainakin olisin kiinnostunut kuulemaan, mitä vuotuisen lähes kolmen tonnin sähkölaskun sijasta olisi tarjolla: varmuutta ja turvallisuutta asiakkaille, suurille ja pienille. Siinä sivussa eri markkinoilla toimiva kysynnän joustokin tulee hoidettua ammattilaisten toimin.

  

Jarmo Partanen
sähkötekniikan professori
Lappeenrannan teknillinen yliopisto LUT